Hirveä PMS taas päällä

Eilisiltana vein biojätteet, saatoin Mireten asemalle, kävin Citymarketissa ostamassa hammastahnaa, ja hain pyykit kuivaushuoneesta. Samaan aikaan olin hirveän kiukkuisella ja sarkastisella tuulella, ja haastoin riitaa niiden pääni sisällä elävien pikku ukkeleiden kanssa.

Olen huomannut että muina päivinä olen kuin Pollyanna tai Tähtityttö, ja PMS- oireiden aikaan olen kuin Enid tai Daria konsanaan.

Kotona itkin itseni uneen. Soitin kriisipuhelimeen, mutta siellä vastannut laiskalla äänellä puhunut keski- ikäinen mies ei tehnyt muuta kuin jakeli nippelitietoa psyykkisistä häiriöistä. Sen sijaan soitin äidilleni, se auttoi paremmin.

Heräsin joskus keskiyöllä kuolemanpelko- paniikkiin.

Näin myös painajaisia. Yhdessä unessa oli aiheena Itkevät Enkelit Doctor Who- televisiosarjasta, toisessa Samara Morgan The Ring- elokuvista, kolmannessa olin yhdessä lomakeskuksessa jossa kävin lapsena. Unessa halusin epätoivoisesti kotiin enkä ehtinyt linjuribussiin, ja kun vihdoin ehdin, tajusin etten ollut ehtinyt nauttia kaikista lomakeskuksen antimista.

Nousin puoli yhdeltä iltapäivällä. Olisin halunnut nukkua pitempään, mutten halunnut enää nähdä ahdistavia unia, ja sitä paitsi minulla oli menoa tänään.

Otin aamulääkkeeni, join kahvia, rasvasin kasvoni, ja pukeuduin. En nähnyt vaivaa sen eteen, että olisin tehnyt itsestäni edustavamman näköisen.

Myöhemmin päivällä menin psykiatrian klinikalle, minulla oli tapaaminen fysioterapeuttini kanssa kello kahdelta iltapäivällä.

Menimme yhdessä kuntosalille; ensin käytin cross- traineria kymmenen minuuttia, sitten käytin lihaskuntolaitteita, sitten teimme jumppaliikkeitä, sitten kävelin juoksumatolla viisi minuuttia.

Sovimme uuden tapaamisen ensi viikon torstaille kello kahdelta iltapäivällä. Palasin kotiin, kävin suihkussa, rasvasin ihoni, ja pukeuduin. Harjasin hampaani ja nautin härkispihvejä päivälliseksi. Heti tuli parempi olo.

Myöhemmin päivällä Odessa tuli koiransa kanssa käymään. Kävimme yhdessä läpi Eleclyan vanhoja vaatteita joista hän aikoo luopua.

Odessa ja Eleclya lähtivät yhdessä käymään jossain.

Latasin yhden viikon vanhan selfien Instagramiin hashtageilla #finnishgirl ja

#feminist. Sain muutaman sekunnin päästä kaveripyynnön suomalaiselta mieheltä, jonka galleriassa on kuvia alastomista, sidotuista naisista joita hän ruoskii.

Estin hänet, mutta se ei silti poistanut kuvotuksen tunnetta.

Miksi miehiä pitää olla olemassa? Eikö maailma ole tarpeeksi kurja paikka?