Voi kun aina ois lauantai
Omalääkärini neuvoi minua ottamaan yhden Ketipinor- tabletin vähemmän iltaisin; saatan nukkua 12 tuntia ja olla silti ihan tööt noustuani. Olen myös nähnyt joka aamunkoin aikaan intensiivisiä unia joissa aika ja avaruus ovat minun omiani, ja herään silti oman sänkyni turvasta. Niin kuin arvata saattaa, ei tee mieli nousta aikaisin. Tänä aamuna olin jotakuinkin hereillä, kun älypuhelimeni pirisi vaativasti kello yhdeksäisen aikaan. Äiti siellä aamuvirkkuna kysyi, olenko valmis tapaamaan hänet. Juksasin ja sanoin että olin jo nauttimassa aamukahviani. Nousin, heitin aamulääkkeet ja biotiini- ravintolisän hetulaan, pukeuduin, ja lähdin. Pahus että ulkona oli kylmä. Matkustin junalla vanhempieni kotikaupunkiin ja nypin isoimmat rähmäköntit silmäripsistäni irti. Tapasin äitini ostarin Ärrän edustalla. Selitin parhaimpani mukaan matkakorttitilanteeni kolme kertaa ennen kuin hän suostui lataamaan sen. Nyt voin siis matkustaa ABC- alueella toukokuun 20. päivä asti, jolloin saan edunval...